Eilen sain ikäviä uutisia erään nassukirja-kaveriltani ja luin tänään kokonaan hänen bloginsa. Omat arkielämän ja työelämän tylsyydet tuntuivat kärpäsen kakoilta hänen saamiensa uutisten rinnalla. Voimia Miralle ja jaksamista arjessa perheen ja sairauden keskellä.

Omat vähäpätöiset arkielämän hommelit saivat tuta lapsen oksentamisen ihmeellisen keinon (itse oksensin aina päälleni). Käsi suun eteen ja nelivuotias juoksi vessaan. Kolme kertaa pelkkää limaa, kuten seitsemän vuotiaan siskonsa sunnuntainen oksentelu. Sitten ajatteltiin jo, että menee sillä ohi. Juotin jaffaa ja poika haki itse pari keksiä. Puolen tunnin päästä oksennus tuli makuuhuoneen sänkyyn, onneksi vähäinen, kun taas poika kerkesi loput päästää vessanpynttyyn. Lakanat, pyyhe ja paita pesukoneeseen. Viides kerta tulikin sitten lastenhuoneen automatolle, jonka olin hetkeä ennen rullannut sivuun, kun poika halusi leikkiä autoilla. Lapsi viluisena pesulle lämpimän suihkun alle, pinkki kylpytakki päälle ja sänkyyn. Limaista oksennusta pesin sitten kylppärin lattialla suihkulla pesukoneen pestessä vieressä. Nyt poika nukkuu.

Tää äiti tarttee nyt kahvia. Kiitos Pirkan uuden testikahvin, että saa sitä kokeilla. Toivottavasti 2-paahtoinen ei ole liian väkevää mun makuun.

Tuoksuu puruina hieman kermaiselta, mutta ihan kahvilta. Sanomalehden voisin lukea samalla, jotta tiedän mistä jään tänään paitsi. Valmiina juuri niin kamalaa kuin ajattelin, ensimaku liian paahteinen mulle, mutta jälkimakuna jää se kermaisuus. Ensimmäinen kupillinen maidon kanssa menettelee. Toinen kupillinen kauramaidon kera päätyi suoraan viemäriin, kiitos kauramaidon paakkuisen koostumuksen. Ei enempää mahatautia meille!

Päiväunilta heräsi virkeä teletappien katsoja.